kaskisista kajahtaa!

täksi päiväksi oli ennusteissa luvattu maahan laaja korkeapaine, jonka keskus asettuisi iltapäiväksi suomen länsirannikolle, tarkemmin sanottuna kaskisten seutuville. sehän juoruaa, että aurinko paistaa ja on tyyntä. olisi synti jättää tuollainen keli hyväksikäyttämättä, joten kokonnuimme vajaan 10 kerholaisen voimin kaskisiin vierasvenesataman rantaan, jonne myllyniemen marko oli tiedustellut soveliaan starttipaikan.










eskön saaressa on muutama kymmenen vakitusta asuntoa ja ainoa kulkumahdollisuus sinne autolla on tämä lossi.


















lentotoimintaa harrastettiin kaupungin edustalla pitkin päivää

tässä myllyniemen marko ja lehtorinnan hannu:






















myllyniemen marko on valmistanut itse moottorinsa kehikon.






















harjun marko esitteli lentotaitojaan vierassatamaan kokoontuneille paikkakuntalaisille.




















saman tekee tässä henry macjetillän :)


















arton "lentävästä autosta" tuli vihdoin oikea lentävä auto. uusi, nostovoimaisempi liidin sekä työntävämpi potkuri saivat aikaan sen, että tällä tohtii nyt nousta vähän pienemmiltäkin järviltä ilmaan:








































ensimmäisellä lennoilla kävin katsomassa kaskisten kaupungin rajat. aika harvalla paikkakunnalla se onnistuu varjoliitimellä, mutta täällä se on mahdollista!
kaskisissa asuu n. 1400 asukasta ja koko kaupungin pinta-alakin on vain n. 10 neliökilometriä!

juuri kun saa liitimen vauhtiin, niin ollaankin jo närpiön puolella, joka onkin kaupungin ainoa naapuri.
















tällä tuulimyllyllä voisi olla kerrottavanaan monta tarinaa ?





















kaupungissa on lähes täydellinen ruutuasemakaava ja kuulemma vieläkin rakentamattomia tontteja siellä myytävänä.

















tori on kaupungin sydän

















kaskisten syväsatama, ulkosatamaksikin kutsuttu















tätä satamaa kutsutaan sisäsatamaksi

















botnia on ollut se kaupungin suurin työnantaja jo kauan. pari vuotta sitten päätös lakkauttaa tehdas vei pohjan koko pienen kaupungin elinkeinorakenteelta.
laitosta on nyt alasajon jälkeen purettu mm. kuusakosken toimesta.
onhan tuossa näköjään vielä sitäkin työsarkaa jäljellä...



















tästä osasuurennoksesta käy hyvin ilmi purkutyömaan valtava koko vertaamalla rakenteita esim kuvassa näkyvään kaivinkoneeseen.






















lounaaseen mennessä kaskinen loppuu sälgrundin majakkaan ja tähän entiseen luotsiasemaan. siitä alkaa avomeri















aikamme kaskisissa lenneltyämme alkoi hiukomaan ja suunnittelimme lähteä lentämällä kristiinankaupunkiin syömään. loistoidea! matkalla saattaisi olla mahdollisuus nähdä myös merikotkia, jotka lentävät matalissa etsien kalastajien niille jättämiä kaloja.

pikkuhiljaa saatiin kaikki taivaalle ja matka porukalla kohti kristiinankaupunkia alkoi:














hannosen juhanin kanssa kuljimme suurinpiirtein samaa reittiä:

















n. matkan puolivälissä emme enää muita lähteneitä havainneet. liekö meillä niin nopiat siivet, että jäivät näin pahoin jälkeen ?-)
no, siitä lisää seuraavassa blogimerkinnässä :)

rähjää ja rääpimistä... :(

luonnonolosuhteet määrittävät ihmisen toimintaa melko pitkälle. kerhomme varjoliitokoulutus tapahtuu näin talvisin järvien jäiltä. nämä pari faktaa törmäsivät tänään toisiinsa konkreettisesti ähtärin perännejärvellä.
tänä talvena jäät ovat olleet poikkeuksellisen kehnot. järvet jäätyivät myöhään, lunta satoi paljon ohuelle jäälle ja eristävä lumikerros esti pakkaskauden aikanakin jäätä vahvistumasta. nyt lunta on tullut lisää ja se taas muodostaa jääkannen ylle massan, joka voittaa jään nosteen. pakkasen kutistaessa jääkantta, syntyy siihen railoja, joista vesi pääsee pursuamaan jään päälle/lumen alle. lumi on tehokas eriste ja estää vettä jäätymästä... noidankehä on valmis :(


tähän asti ilmiö ei ole juuri haitannut varjoliitokoulutusta. aina on peränteeltä löytynyt 800m suoraa, joka on kohtuukuiva. niin luulin tänäänkin baanaa tampatessani...

ensimmäisten hinausten aikana kuitenkin kävi ilmi, että vettä on sittenkin liikaa paikkapaikoin. sohjoalueella ei kelkan tehot yksinkertaisesti riitä. narun vastusta lisäsi vielä hötyluminen umpihanki, joten vetopainemittari ei kertonut täyttä totuutta hinausvoimasta.

aioimme jo lopettaa, mutta paikalle tuli muuan kelkkailija ja kertoi järvenselällä olevan kuivempaa.

uusi linja pystyyn ja pikkuhiljaa alkoi hinaukset toimimaan.


muutama kuva päivältä.
vesa ja janne:






















vesa starttaa...















...ja laskeutuu
















heei, tää on meidän hiekkalaatikko! menkää pois...!

























lentosotakoululla oli menossa jotain taisteluharjoituksia ja käytettynä sveitsistä ostetut punaiset hawkit tulivat peränteen yllä myös valvomattomaan. hieman epäilin heidän kykyä havaita varjoliidin ilmassa, joten soittelin kauhavan torniin. lennonjohtaja lupasi kertoa toiminnastamme taistelujohtajalle. vesa oli ilmassa seuraavassa kohtaamisessa ja ainakin nyt saivat havainnon, koska kuulemma "vaaputtelivat" vesalle ohi lentäessään :)


narun irroituksen jälkeinen tilanne kaukaa katsottuna.























markku ja janne säätää sohjossa















markun ensimmäisiä laskeutumisia korkeilta lennoilta. hienosti menee!





















janne valmistautuu




















sama mies finaalissa.




















tänään meillä oli hinaajana tommonen pyöreäpäinen poika. kuka lie ?-)




















vastoinkäymisistä huolimatta - ihan kelpo päivä!

reilut parikymmentä hinausta kaikesta säätämisestä huolimatta plakkariin.

tämänhän voi ottaa myös kuntoilun kannalta :)

takki on nyt melko tyhjä ja sauna kuumana tuota pikaa...

keuruu kutsui taas !

pitkästä aikaa sekä kelpo lentokeli, että vapaapäivä natsasi samalle päivälle!
ja se päivä oli juuri tänään :)

tuollaiselta näyttää sääkartalla täydellinen lentokeli moottoroituun varjoliitoon.

on siis:

- keltaista aiotulla lentopaikalla = aurinko paistaa
- painekäyrät (isobarit 5. välein) n. "puolen suomen" etäisyydellä toisistaan.= heikkoa tuulta, ei yllätyksiä.
- harmaita nuolia "puoliväkäsellä" = alle 2,5m/s tuulta
















lentoonlähtöpaikaksi valikoitui vanha tuttu laivaranta, josta löytyi juuri sopivaan suuntaan kelkkaura.
















tyyni ilma oli helppo todeta myös varissaaressa sijaitsevan biolämpövoimalaitoksen piipun savusta.















otavan kirjapaino on yksi suurimmista keuruun työnantajista


















keuruullakin rautatiesilta on pyörähtänyt ylösalaisin ;)















heikin kanssa käväistiin aamusta keuruun kaupungintalolla neuvotteluissa ja nautittiin samalla kaupungin tarjoomat pullakahveet :)

















megamarket on rakennettu aivan asiakasvirtojen äärelle:
















yliahon teollisuusaluetta



















jahas. rintajouppi tarjoo paritonnia mistä tahansa ajokuntoisesta autosta.
vaihdossa..... :)
kai tuonkin syötin aina joku joskus nielaisee ?-)
keuruun lidlin arkkitehtuuri ei noudatakaan sitä perinteistä lidl-linjaa...














mustasaari
















"vanha keuruu" lukee etualalle johtavan tien kyltissä















keuruun viidestä kirkosta tässä kaksi samassa kuvassa.















abc-keuruu
















hotelli keurusselän tilaussaunat pirttilahden rannalla.


















hotellin pyörittää nykyään kuulemma konkurssipesä...
















keuruun maineikas varuskunta päätettiin juuri lakkauttaa valtiovallan toimesta.















myös tarhiajärvessä on kertynyt vettä jään päälle lumikerroksen alle.
















kelkalla tohtii mennä siitäkin, missä jalankulkija jo epäröi:
















uuttakin rakennetaan keuruulla...

















oikein mukava reissu naapurikaupunkiin pitkän lentotauon jälkeen!

valeopettajan päiväkirjasta

alkuvuoden arkipäivät ovat kuluneet sedu-ähtärin koulutiellä autotieteiden parissa.
tässä muutamia kuvia ajoneuvoasentajaoppilaan arjesta:


ykköset perehtyvät skodan 1,9 dsl:n jakopään ajoitukseen.




















jotkut todella uppoutuvat töihinsä. jopa ammattikoulussa ! :)




















eräänä päivänä näimme, miltä näyttää kun tyrvatyyny räjähtää. myytin mukaan turvatyynyn virtapiiriä ei saa mittailla ohmimittarilla, koska sen antama jännite saattaa räjäyttää tyynyn.
12 volttia eli akkujännite siihen kuitenkin tarvittiin.
myytti siis murrettu! ainakin tässä escortin turvatyynyn tapauksessa...


















opettajanhuoneen seinältä reprosin muutaman valokuvan, jotka joku on ottanut autopuolelta 1970-luvulta. tutunnäköisiä poikia kuvissa, mutta en silti muista ketä ovat?
haaparanta ja raivio? lamminaho ehkä myös ?
kuvissa näkyvistä testilaitteista ainoastaan valojensuuntauslaite on enää käytössä koululla, joten korjaamokalusto on kokenut suurilta osin sukupolvenvaihdoksen.
tässä vanhanaikaisen mekaanisen dsl-syöttöpumpun koeajopenkki tositoimissa. nykyajan dslruiskutustekniikka on niin yhdenmukainen bensaruiskujen kanssa, että tätäkään ei enää tarvita.





















autokantakin näyttää ajankohta (n. 1978) huomioonottaen melko tyypilliseltä:



















vähän kontrastia: tämmöiset kulkupelit oli työn alla viime viikolla autopuolella! ei siis mitään uutta länsirintamalla. :)
















koska pojilla on ollu vähän tekemisestä pulaakin, niin vein prätkäni sinne laittoon myös. saavat purkaa atomeiksi ja maalauksen/fiksauksen jälkeen koota uudelleen. saas nähdä, vieläkö tällä joskus ajellaan ?-)