tankin olin tankannut piripintaan ja suunnitelmissa oli viimein toteuttaa pihlajaveden reissu. melko pian kävi selville, että pilviverho on liian alhaalla lennon turvalliseen toteuttamiseen.
pihlajaveden (keuruuta ja keski-suomen maakuntaa) puolella, suurinpiirtein tuosta isomäen mastosta eteenpäin, pellot ovat harvinaisia ja ne ovat pieniä. kuvassa isomäenkylää. (kylän nimi muuten ei liity mitenkään omaan sukunimeeni, vaikka kotipaikkani onkin vain viiden kilometrin päässä kylästä)
isomäenkylän asutusta. tuo vanha talo on tietojeni mukaan ähtäriläisen taiteilijaprofessori eero hiirosen synnyinkoti.
ala-kankimäen kohdalla tein lopullisen päätöksen palata takaisin, kun ei näkyvyyttä tästä eteenpäin oikein ollut.
mutta mitä onkaan ala-kankimäen pellolla oikein tehty? oikein vanhanajan viljakuhilaita! näitä näkee harvoin.
tämä rummakko pihlajavedentien varressa tunnetaan nimellä "kappiinen"
"vielä niitä honkia humisee"
mutta ei kuitenkaan kovin paljon näillä seuduilla...
mäkikylän suolla ajettin palaturvetta aumoihin ja perattiin ojia. turvetta saatiin tänä vuonna varastoihin kuulemma melko mukavasti.
joo lepo vaan, ei tarvi mun takia nousta!
eräs tuttu rakentaa melko jykevistä käsinvuolluista hirsistä tupaa perännejärven rannalle. sisustus- ja pihahommia vielä jäljellä
jahas. tähän loppuun vielä sanomalehtikatsaus:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti