jossain vaiheessa iltapäivää havahduttiin tilanteeseen ja alkoi niin perkeleellinen täpinä ja soittorinki, että minne mentäis lentämään? nythän ei sitten moneen päivään lentokeliä ole edes luvattu. arton ja heikin sain innostumaan "pihlajaveden reitistä", eli lennettäisiin virtain kotalasta pihlajaveden vesistöreittiä aina valkeajärvelle asti ja siitä sitten vielä liesjärven kautta ähtärin myllymäelle, jos vain gaso piisaisi. tuulikin olisi sivumyötäinen?
matkalla kotalaan alkoi jo epäilyttämään. ettei vaan illaksi povattu kiihtyvä tuuli olisi jo alkanut posottaa? soitto heikille vahvisti arvelumme. heikki kertoi että virroilla tuulee jo niin, että tukka päästä lähtee!
lisäksi korkeapaineen selänteen mentyä juuri pari tuntia sitten ähtärin ohi, oli tuulikin kääntynyt lounaaseen, joka taas sai pihlajaveden tuntumaan huonolta määrämaalilta.
käytiin kuitenkin killissä (autolla) kahveella ja ajeltiin sitten samantien takaisin kotiin. havupuut olevinaan huojuivat aina vain liikaa kamoja autosta purkaessamme.
menin kotiin ja avasin vielä kerran lentäjien sääpalvelun. siinä ja siinä rajoillahan se on tuon tuulen kanssa ja iltaa kohti yhä vain huonommaksi menee.
lentokiiman vallassa vilkuilin ikkunasta puiden latvuksia ja olin huomaavinani, ettei ne nyt niin hirvittävästi huoju...
kun on uskossaan vahva, saa se tekemään väkeviä asioita. uskoin lentokeliin ja lähdin ajelemaan hautolahteen, velipojan pellolle. artolle en enää uudestaan kehdannut soittaa, kun olin jo kerran turhaan häirinnyt :)
pari kertaa tuulessa siipeä päälle nostaessani vakuutuin kelin olevan ihan lennettävää. täyspilvikattoinen taivas ei päästä aurinkoa ilmaa sekaamaan.
parilla askeleella loikkasin ilmoille, joka tuntuikin heti ihan kelvolliselta. matalissa nyt jotain möykytystä, mutta huonommallakin kelillä on monta kertaa lennetty.
ajan merkit olivat kyläkunnilla nähtävissä. kyllä pian piisaa starttipaikkoja ihan joka tuulelle !
moni harmittelee, kun järvien vedet ovat nyt alhaalla (ehkä jopa n. 1,5 metriä korkeimmasta vedenkorkeudesta).
minusta rantojen virkistyskäyttö vain paranee, kun pajupuskatonta rantakaistaletta on näkyvissä 5-10 metriä. voi esim. lenkkeillä/vaellella rannoilla ja heittokalastus onnistuu myös kuivin jaloin rannoilta. rannat ovat niin pusikoituneet, että kaikki tämä on mahdotonta korkean veden aikana.
edestä lukien: saviniemi, pusaanlahti, pusaankylä, pusaanjärvi ja taustalla alastaipaleen kylä
tuttuja seutuja nää mulle. vasemmalla metsässä velipojan perheen ensimmäinen talo ja laituri on vanhempieni nykyisen asuinpaikan rannassa pusaankylässä. talokin hieman pilkottaa mäntyjen seasta.
pakarinkosken suvannon jälkeen veden virtaus kiihtyy uudelleen kivelänkoskessa. tosin virtaama on nyt niin pieni, että "koski" on vain kosken irvikuva nykyään.
peränteen saaret tutuiksi :)
muut kuvassa näkyvät saaret/luodot ovat karttoihin nimeämättömiä maa-alueita ja kenenkään omistamattomia nk. "jakokunnan maita", enkä edes paikallisten ole kuulleen kutsuvan niitä millään erityisellä nimellä.
outoa. luulisi nyt vuosisatojen aikana nimen keksityn noille? noo, pitää muistaa, että vesi laskettiin nykykorkeuteen peränteessäkin joskus 1940-luvulla? olisihan tässä silti ollut aikaa 70 vuotta keksiä saarille nimiä..
"kyrpäkarista" olen kyllä kuullut alastaipalelaisten puhuvan, mutta mikä se noista sitten on, sitä en osaa sanoa.
muuten, tätä kirjoittaessa ilma on lähes seisahtunutta....
lentämään siitä!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti