matalalentoa

 viime kuussa aloitettu e-pl:n varjoliitokurssi on tullut sille mallille, että koulutusohjeen mukaisia matalia lentoja voitiin aloitella tänään.
 kurssilaiset olivat harjoitelleet kotiseuduillaan liitimen maakäsittelyä ja kullakin oli takanaan useita onnistuneita juoksuharjoituksia.

paikaksi valikoitui jukka mäen valtavan kokoinen puitu viljapelto alavuden jokivarrella, aivan kantatie 66:n vieressä. eikä tämän päivän treenit ilman tuota peltoa olisikaan onnistuneet, koska tuulensuunta muuttui päivän aikana yli 90 astetta. suuri neliönmuotoinen peltolohko mahdollisti hinauslinjan asettamisen minne suuntaan vaan.

se taisi olla henri, kun asettui narun vietäväksi ensimmäisenä?
 ainakin muisti juosta liitimen ilmaan :)

niillä roikkuu muuten nykyään kamerat kaulassa jo matalilla lennoilla ;)
 ehkä näemme piankin youtubessa lyhytfilmin matalasta lennosta alavudella...

torsti mietteliäänä "valmis aja" komennon jälkeen.
taustalla janne kiristää jo narua.

ilkka ilmassa ja minä hinaamassa aivan huutoetäisyyden päässä.

luppoajat maakäsiteltiin siipiä ihanteellisessa 2m/stuulessa.

viimeinen hinaus otettiin n. 40 m:n korkeuteen, josta itsenäinen hinausnarun irroitus ja lento jatkui ilman narua vastatuuleen.

tonilla huipputunnelmat onnistuneen lennon jälkeen!

ne on molemmat parkissa :)

pekan 5. matala lento oli samalla myös narunlaukaisuharjoituslento.

koko päivähän siinä meni, mutta tuloksena meillä on viisi kpl uusia pp1 tason suorittaneita lento-oppilaita. tästä on hyvä jatkaa.

onnittelut kaikille oppilaille tämän päivän tyydyttävistä, hyvistä ja osin erinomaisistakin suorituksista!

koukaten kohti länsirannikkoa

 mä oon säästelly noita porin seudun "markkupaikkoja" joskus markunpäivänä lennettäväksi. eilen suunniteltu honkajoki-karvialento ei onnistunutkaan pyssy-yhtiön varatessa R73A rajoitusalueen tiedustelulennokkitoimintaan (ranger) täksi päiväksi, niin oli ihan pakko ottaa "markut" työn alle jo tänään :)
 vesan kanssa huruuteltiin aamusta pomarkkuun, josta heti ensimmäinen pelto kirkon vierestä osoittautui kelvolliseksi starttipaikaksi vallitsevalle heikolle koillistuulelle.

starttasin vesan perään ihanteellisessa olosuhteissa. hieman oli vaivalloista vääntäytyä kerhon vuokramoottorin penkkiin talvivarusteissa.

pari kuvaa pomarkusta:

karvianjokena karvian seudulta alkunsa saava joki muuttaa jossain kohtaa nimensä pomarkunjoeksi

ompa soista seutua tämä pomarkun ja noormarkun välinen metsätaival!
tässäpä joutuu nyt pitämään hetteisiä nevanreunojakin potentiaalisina varalaskupaikkoina, koska maksimikorkeus on vain n. 500 metriä, yläpuolella väijyvän porin tma:n alarajan alla...

 tämä iso neva on nimetty kartanpiirtäjien toimesta kekseliäästi - isonevaksi ;)

samaa isonevaa se oli vt23:n toisellakin puolella...

pikkuhiljaa alkoi noormarkun taajama häämöttää ja korkeutta saattoi pudottaa reilusti ja valmistautua valokuvaussessioon mulle oudosta kirkonkylästä

suunnistin vielä myötävalon puolelle, kun huomasin jonkun patorakennelman noormarkunjoessa finpyyssä.

ihan turha pyörähdys se ei ollutkaan...
mikä entisaikojen loisto ja taidokkaasti tehdyt rakennelmat paljastuivatkaan noormarkusta!

a. ahlströmin museoitu tehdasalue.
suosittelen muuten kesälomamatkojen pistäytymiskohteeksi!

"havulinna" mahtavine perkoloineen lienee ollut patruunan yksityisasunto?

alueen historiaa valottaa lisää wikipedia

tässä oltiin jo hipomassa porin kentän ctr-alueen rajoja ja radiottomana olin suunnitellut jatkavani jokea pitkin ahlaisiin. pysyttelemällä selvästi noormarkunjoen pohjoispuolella tämä olisi mahdollista.
 en tiedä mikä siellä pyyhkii meneen rannikkoa pitkin, mutta lujaa meni...

täällä rannikolla tuuli on valjastettu energiaa tuottamaan. taustalla meriporia: mäntyluoto, tahkoluoto ja reposaari

kylän yli lentäessäni tuli muuten vahva etiäinen, että laskupaikkani pitää olla tuossa ahlaisten kyläkoulun pallokentän vieressä ;)

noormarkunjoki johtaa merelle. tällä samalla kohtaa porin ctr-alue loppuu länteen, joten olisi ollut mahdollista heittää vaikka merenrantakierroskin. nyt kuitenkin bensa alkoi olla jo vähissä ja ei mitään lämmintä hommaa tämäkään näin lokakuussa, joten laskua suunnittelemaan aiemmin bongatulle laskupaikalle

ahlaisten kirkonseutua

harvoin muuten tapaa laskupaikalta näin innostunutta ja suosiotaan osoittavaa yleisöä ;)

"koelentäjistä" ei ollut pulaa. ehkä näemme jonkun heistä myöhemmin varjoliitokurssilla jossain päin suomea?

kuskia odotellessa ajattelin käydä punnitsemassa itseni, mutta eihän heillä sitten ollutkaan siihen sopivaa vaakaa ;)

uutta varjoliitokurssia käyntiin...

kesän aikana puolenkymmentä henkilöä ympäri maakuntaa ja muutama naapurimaakunnistakin oli ilmaissut mulle kiinnostuksensa varjoliidon opettelua kohtaan.
 eilen oli tullut aika kutsua koolle tämä porukka ja käydä käsiksi lajin alkeisiin. sääolosuhteet olivat mitä parhaimmat, eikä paikassakaan moittimista. kuiva vastapuitu sänkipelto, alamäki ja kilometrin matkalta puhaltava esteetön tuuli tekivät alavuden niemenkylästä löytyneen treenipellon ylivertaiseksi.

 mun kurssit ovat perinteisesti alkaneet siten, että pienen turvallisuusoppitunnin jälkeen istutetaan kerhon painavampi paramoottori selkään ja kokeillaan, kuinka painava se oikein onkaan ja onnistuuko juoksu käyvä moottori selässä ?-)

seuraavana liitimen maakäsittelyä (liitimen tarkastus ja asettelu lentoonlähtöä varten) ilman valjaita tuulessa. harjoituksen niksit parin tunnin hikoilun jälkeen alkoivatkin avautumaan kaikille

luonnollinen jatkumo koulutuksen etenemisessä olivat juoksuharjoitukset, jossa tavoitteena saada jokaiselle oppilaalle ainakin yksi vähintään 50m.n kuljetus vastatuuleen. tämäkin onnistui hienosti kaikilla oppilailla juuri parahultaisessa tuulessa.
 

lopuksi istahdettiin pellonlaitaan ja käytiin läpi pp1 teoriat. hädintuskin tupakkitauon ehti välissä pitää :)

tiukan treenipäivän jälkeen ryhmä hiljentyi seuraamaan, kuinka sillä paramoottorilla oikein startataan.
 viime talven oppilas markus, oli näet tuonut mukanaan vaasasta kuskin ja 10 litraa 2-t bensaa. koska tuulensuuntakin sattui olemaan juuri vaasaa kohti, olisi ollut synti jättää käyttämästä näin hyvää tilaisuutta matkalentoon!

syksy kuluu oppilailla itsenäisesti maaharjoituksia kotipuolessa tehdessä annettujen oppien mukaan. mikäli joku kaipaa lisäopastusta, sitä on saatavissa rajoituksetta täällä ähtärissä ja arvailen, että jokaiselta varjoliidon harrastajalta myös kunkin oppilaan kotiseudulla.
 oppilaita on tänä vuonna ainakin karviasta, kitinojalta, parkanosta, viitasaarelta, lappajärveltä ja ehkä vaasastakin.
  mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa, tulee vielä muutama "jälki-ilmoittautunutkin" mukaan myöhemmin syksyllä.

järvenpäätä, tuusulaa ja vähän nurmijärveä

asioilla käväisin järvenpäässä ja tottakai lentokamat mukana, kun luvassa oli vielä perjantai-illaksi kelpo lentosäätä.
 tuuli rauhoittui vasta hieman ennen seitsemää ja starttasin nurmijärven jäniksenlinnasta eräältä juuri puidulta pellolta isännän luvalla.

ilmassa kävi melko pian selville, että alunperin kaavailtu pidempi reitti rajamäen ja hyvinkään kautta piti unohtaa ja tyytyä lyhyempään. tuuli posotteli senverran kovaa ylhäällä, että kaakkoon päin ei oikein hyvin liidin kulkenut.

suunnistin aluksi tuusulan jokelaan. etualalla erään auvisen surullisen kuuluisaksi tekemä koulu

siellä "luetaan tiilenpäitä".
 josta aasinsiltaa myöten päästäänkin sellaiseen aiheeseen, että jokelassa on toiminut aiemmin useita tiilitehtaita savipitoisen maan ansiosta. tehdas toisensa jälkeen on kuitenkin joutunut lopettamaan, koska tiilirakentaminen ei enää ole kovin suosiossa.

asuntorakentaminen on vauhdissa jokelassa.
peltoviljely väistyköön kaupunkiin muuttajien tieltä!

uusi asuntoalue kaavoitettuna ja kunnallistekniikka valmiina. yksi uudisrakentaja on jo tuonne nurkkaan alkanut rakentamaan. kätevä lähteä töihin tuosta pääradan vierestä minne vaan pääkaupunkiseudulle.

maisema täällä on metsäsaarekkeiden pirstomaa peltomaisemaa. ja sehän sopii paramoottorilentäjälle vallan mainiosti!

pitää vaan muistaa, että ollaan helsinki-vantaan tma:n alapuolella. starttipaikastani ei muuten ollut kuin kilometrin verran ctr-alueen rajalle.

kellokosken (tuusulaa) taajama on muodostunut keravanjoen koskeen. koskesta voimansa aikoinaan ottanut ruukki on yhä lähes alkuperäisessä asussaan.

tehdasmiljöötä

kuvan alareunassa sijaitseva vaatimaton kirkko on valmistunut vuonna 1800

kellokosken sairaaloista se kuuluisampi sijaitseekin jo mäntsälän puolella.

tästä sitten järvenpäätä kohti
matkalla kerkesin pohtimaan, mistä ihmeestä kaupungin nimi oikein tulee?

tällä kohtaa suomea tuollainen kattomainos voi ollakin tehokas. teoreettisesti mainoksen saattaa nähdä lentokoneen ikkunasta vuosittain jopa 16 000 000 silmäparia!

kaupunki on kasvanut kiinni päärataan.

peltoja löytyy aivan kaupungin keskustan liepeiltäkin.

rantapuistoa lähemmin ja järvenpään kummalliset keltaiset maamerkit

ilta-aurinko maalaa kaupungin valkoiseksi rapatut elementtikerrostalot ikävän kelmeäksi.

mutta nouseepa tänne keskustan lähelle paramotoristeille ihan oma starttipaikkakin?
 on alamäkeä joka suuntaan. vähän kun vielä puustoa reunoilta raivataan, niin hyvä tulee ;)

tunnin lento takana ja bensa vähissä, joten oli aika hakeutua lähtöpaikalle. sehän reippaassa myötätuulessa sujuikin yhdessä hujauksessa.

palojoen suojavyöhykkeitä. kuvan oik. yläkulmassa talon isäntä kylvämässä syysviljaa.

laskeuduttaessa oli jo kaste maassa ja alavilla mailla sumuverho pinnassa. talvi on tulossa ja lentokelit vähenee...