kauhajoella on nimittäin menossa juuri tänä viikonloppunan riippuliidon rankingkilpailut, joissa maan nohevimmat riippuliitäjät kilvoittelevat luonnonvoimien kanssa. tarkoituksena heillä on taittaa ilmateitse matkaa pelkän nousevan ilmamassan avulla. sen parempi sijoitus, mitä pidemmälle pääsee. näihin kisoihin olin lupautunut kisaorganisaation järjestelytehtäviin pariksi päiväksi.
starttivalmisteluja tehdessäni paikalle saapui aamulenkillään hannosen juhani. ei ne kaikki näköjään myöhään makaakkaan. olematon tuuli oli kiitotiehen nähden poikittain, joka on omiaan hankaloittamaan starttia. tasaista lähtöalustaa ei siihen suuntaan paljoa ole, mutta pakko se vaan oli yrittää.
siipi nousi hienosti lentotilaan, mutta kantoinen kanervikko lähestyi ja vielä ei ollut ilmanopeutta tarpeeksi... no, ehkä se riittää? tempaisin jarruista ja liidin ehkä hieman nostikin maasta, tullakseen samantien takaisin. enää ei kyllä jalkoja maahan laiteta! pari nopeaa pumppausta ja niin vain matalien männyntaimien latvoja pirstaten pääsin ilmaan! olipas täpärällä!
etelä-pohjanmaan liitäjien kerhotalo on joskus ollut konkurssiin mennyt taimitarha. onhan siellä näköjään jo joku pääsyt ylös.
aina on tehnyt mieli lennellä kyröjoen osuus kauhajoki-kurikka. nytpä siihen oli mahdollisuus. tuuli oli ylhäällä kovaa, joten aika huikua veikin joen suuntaisesti. puolen kilometrin korkeudessa ei liidin enää vastatuuleen edennyt. taitaa tulla matkalento...
aluksi muutaman kilometrin metsätaipaleen ylitys, johon korkeutta täytyi kelata se puolisen kilometriä.
ostin hiljattain uudet lentokengät, mutta hieman ovat jo pölyyntyneet lamminmaan hinausuran hiekasta.
vapunpäivän perinteisiin on kautta aikain pohjanmaalla kuulunut paskanajo pelloille. perinne lienee vanhempi, kuin vappumarssit/puheet, patsaiden lakitukset ja ylioppilaslakki päässä kaupungilla kuljeskelu? tämäkään vappu ei näköjään ole ollut poikkeus.
jännä mökinpaikka jollain kyröjoen saaressa.
käymme yhdessä ain :)
kurikan mietaan ns:n talo on kuulemma kovettu nuorison rymypaikka nykyään. taustalla vanha meijeri, joka nykyään jatkaa eloaan kurikan taidekeskuksena.
mutta minne häviää kyröjoesta vesi välillä?
kurikan keskustaa
bensaakin olisi ollut tankissa vielä vaikka kuinka, mutta en viitsinyt kiusata hakumiestä enempää ja kun alla oli vielä houkuttelevan tasainen vihertävä nurmipelto kolmostien varrella tuiskulassa, päätin mennä tuohon laskuun.
koskenkorvalle ei enää pitkälti olisi ollut. kylä kuvan oik. yläkulmassa. tuossa nikkolassa viimeistään pitää kolmostieteä pohjoiseen päin ajavien päättää, mennäkö vaasaan vai seinäjoelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti