kylmää kyytiä liishiy nosissa!

venäläiset lajitoverimme olivat kysyneet luvan meille yöpyä ja lentää liishiy nosin lentokentällä, aivan pietarin kaupungin länsilaidalla. vanhalle suomen rajalle (rajajaoki, nyk. sestroetsk) ei ole kuin muutama kilometri matkaa. menimme aluksi esittäytymään kentän "isännille"
kenttä on vanha ja rapistunut, toiminta hiipumaan päin, mutta vielä siellä treenaa eräs taitolentoryhmä, laskuvarjohyppääjät sekä helikopterit.
isännät tarjosivat mahdollisuutta ottaa kyytiä jakovlev-52 koneen kyydissä.




















ajattelin, ettei tämmöistä tarjousta enää toiste osu kohdalle tässä elämässä, ja päätin käydä myös ottamassa kyytiä. koneiden ulkonäkö ei aivan ollut luottamusta herättävä, mutta sergein vakuuttelu "kaikki resurssit ovat kunnossa" hälvensi loputkin epäilykset ;)
avustaja veti turvavyöt niin kireälle että olkapäät tuntuivat luhistuvan. lennolla toivoin, että vyöt olisivat olleet vielä vähän kireämmällä...
pakkotilannetta varten opastettiin, että turvavyön sokka irti, kuomu auki ja nouset seisomaan. tuuli hoitaa loput!


















apua! voiko tämän vielä perua?


















lennon alussa kuomu liikahti viitisentoista senttiä auki. lentomekaanikko oli näköjään sen vähän huolimattomasti sulkenut.
sain sen kuitenkin itse lukittua.
tätähän se sitten oli...























paitsi sen parin minuutin ajan, kun andrei pespalov sanoi radioon, että "your control"
eihän meikäläinen nyt kovin kummosia kaarroksia arvannut tehdä, kun ei ole koskaan tullut lentokoneella ajeltua, mutta senverran kuitenkin että totesin sauvan erittäin kevyeksi ja täsmälliseksi. aivan pienikin liike sai heti koneen asennon muuttumaan.
ehkä huiminta oli, kun andrej ohjasi koneen n. 20 metrin korkeuteen moottoritien päälle ja nopeutta oli varmaan niin paljon, kuin kone kulki!
hetken jo mietin, että mitähän äijä suunnittelee ? tai sitten se vaakakierre kentän pinnoissa.. ja miltä tuntuikaan katsella pietarin kaupunkia poskilihat venähtäneenä ylösalaisin!!!
G-valot vilkkuivat välillä tiheästikin kojelaudassa, mutta enhän minä niistä mitään ymmärtänyt...



















tunnelmat lennon jälkeen


















paramoottoriliitolentäminen oli jo eksoottista venäjällä, mutta kokemuksena tämä vei kyllä voiton siitäkin.


utelin pilotilta lennon jälkeen, että mitä autoilijat tykkäävät tuollaisesta moottoritien päällä lentämisestä?
hän kertoi heidän useinkin soittelevan kentälle ja päällikölle vihaisia puheluja, jotka kuitataan olankohautuksella ja kertomalla heille, että lentokenttä on ollut ensin ja tie autoineen tuli sen jälkeen. mitäs tuutte autoilemaan lentoalueelle!

tässä sampsa saa viime hetken ohjeita. huom. kaikki tankkaamista vaikeuttavat siivilät kannttaa ottaa irti täytön ajaksi.


















upin polvet olivat lennon jälkeen huomattavan vetelät :)